Telkkarista tulee Vain Elämää ja mulla kotona ihana tunnelmavalaistus.
Voisko ihanampaa olla!
Kun sais vielä sen ihanan miehen vielä kainaloon. Pasi on Jypin pelissä.
Tänään katselin netistä erästä seuraamaani suomalaista ohjelmaa. Aivan sattumalta ja suureksi ihmeekseni sen uusin jakso oli kuvattu lapsuuden kodissani. Voitteko kuvitella!?
Katsoin jakson moneen kertaan ja kelailin kohtia jossa näkyy koti (<3).
Innoissani ilmotin koko perheelleni, että katsokaa ohjelma.
Mulle heräsi löydöksen takia haikeat fiilikset. Ehkä siksi, että elämä lapsuuden kodissani oli onnellista, isi, äiti, minä ja kolme sisarustani elettiin yhdessä siellä. Nykyään mulla on kolme ihanaa kotia joissa kaikissa on hyvä olla.
Usein näen unia lapsuuden kodistani, johon pääsen esimerkiksi vahdiksi asukkien loman ajaksi. Joskus oon siellä myös salaa. Toisinaan siellä asuu joku minulle puolituttu ihminen.
Koen suurta kaipuuta sinne. <3
Haikeutta aiheuttaa myös se, että koti ei ollut ohjelmassa enää entisellään. Ei tietenkään!
12 vuotta sitten muutimme pois sieltä.
Mutta kodin muuttuminen omistusasunnosta vuokra-asunnoksi on kuluttanut ihanaa kotiani. Siellä ei ollut enää kauniita tavaroitamme vaan sitä ei oltu sisustettu lainkaan. Koti oli nuhjuinen ja tyylitön.
Oon erittäin surullinen.
Näin ihanan väristä huivia alotin kutomaan nyt illalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mielelläni vastaan jos haluat kysyä jotakin tai tietää jostakin asiasta enemmän!
Myös rekisteröimättömät voivat vastata.