Pyometra koiralla

Tämän kertainen blogikirjoitus kertoo Lotalle tehdystä märkäkohdun poistosta eli pyometrasta.

Lotta (synt. 19.3.2003)

Joulukuun toisella viikolla tehtiin vaihto äitini kanssa niin, että äidin koira Siiri tuli meille ja Lotta jäi äidille hoitoon. Tämä järjestely siksi, että Lumille ( 1v.) iski kunnon murrosikä... Repii mattoja ja tekee kaikkea mitä on jo oppinut että ei saa tehdä.
Tämä järjestely säilyy kolme viikkoa. Palattuani Tampereelle hakemaan Lottaa kotiin kuulen äidiltä, että Lotta on pissaillut sisälle joitakin kertoja. Ei ole mahdollista!!! Lotta kahdeksan vuotta EI pissaa sisälle vaikka mikä olisi! Huolestuin heti ja aloin varailemaan lääkäriä. Tässä vaiheessa Lotta pissasi sisälle 1-3 kertaa päivässä. Aina yön jälkeen oli pissat eteisessä ja samoin Lotan ollessa muutaman tunnin sisällä. Lotta ei kuitenkaan koskaan pissannut meidän nähden. Juoksuista oli aikaa alle kolme viikkoa. Syitä eläinlääkärin varaamiseen oli sisälle pissaaminen, Lotta nuokkui ihmeellisestä (pää viisti maata istuessa), ei syönyt ollenkaan ja tuntui, ettei kuule puhetta ollenkaan. Kuulon tarkistin kuitenkin ja kyllä Lotta kuuli äänet mutta ei reagoinut kutsuihin yms kunnolla.

13.12.11 Mentiin Pet-Ami eläinlääkäriin Jyväskylässä. palvelu oli hyvää, eläinlääkäri oli hyvin hillitty ja rauhallinen. Pohdittiin yhdessä asiaa eri kanteilta. Lääkäri epäili virtsakiviä, kohtutulehdusta tai virtsatulehdusta. Virtsasta ei löytynyt kiteitä, ei siis virtsakiviä. Vatsassa ei tuntunut mitään kummallista eikä se aristanut. Tässä vaiheessa Lotalle ei maistu ruoka, Lotta on melko energinen ja kävelee lenkeillä hyvin. Kaikki tämä ja se että juoksuista oli vain kolmeviikkoa (kohtutulehduksessa juoksuista on yleensä 1-2 kuukautta) hämäsi meitä ja olimme yhdessä tuumin helpottuneita kun Lotalla todettiin virtsatulehdus. Antibiootti sekä kipulääkitys aloitettiin heti.

Samana iltana olin noin kolme tuntia pois kotoa ja Lotta oli Pasin kanssa kotona. Tullessani kotiin huomasin samantien, että joku oli pielessä. Lotta ähisi ja puhisi ja tärisi. Lisäksi Lotan vatsa on suuri ja pyöreä kuin jalkapallo, lisäksi se on kivikova. Vien Lotan ulos ajatellen, että vatsassa on jotain mikä voisi tulla siellä ulos. Lotta kävelee ähkien ja kannan Lotan takaisin sisälle. Otan samantien puhelun päivystävälle eläinlääkärille. Lääkärin päivystys on Karstulassa.. Äh, 100km matkaa! Lääkärin neuvo on ajaa heti sinne jos tuntuu, että asian kanssa ei voi odottaa huomiseen. Kerron lääkärille, että olemme olleet eläinlääkärissä 7 tuntia sitten ja silloin ei vatsassa tuntunut mitään kummallista. Samalla Lotta oksentaa kahteen kertaan paljon nestettä. Neste on kirkasta ja juoksevaa ja se tulee pihalle lentäen. Lääkäri epäilee aiemmin päivällä annetun Denta Stix:n tukkineen vatsassa jotakin ja sen kerryttävän juodun veden vatsaan. lääkäri epäilee kuitenkin märkäkohtua mutta toteaa, että silloin koirat yleensä ovat todella huono kuntoisia.

Kolme tuntia myöhemmin iltalenkillä Lotta on virkeä. Olen hyvin huolestunut Lotasta ja nukun Lotta kainalossa vahtien kuin haukka.

14.12.11 Vatsa pömpöttää yhä mutta muuten Lotta on melko normaalin oloinen. Ruoka ei ole maistunut moneen päivään mutta aamulla makaroonilaatikko maistuu oikein hyvin. Päivällä ruoat kuitenkin löytyy oksennettuna koirien sängystä. Lotta ei kakkaa ollenkaan.

15.12.11 Saa yhä kipulääkettä sekä antibioottia. Kakkaa aamulla. Tänään on kontrollisoitto Pet-Amiin ja viljely kertoo, että Lotalla todella oli virtsatulehdus. Lääkärin kanssa sovitaan, että koiraa tarkkaillaan koska pissaamisen alkaminen juoksujen aikana ei sovi kohtutulehduksen oireisiin. Ruokahalu oikein hyvä. On reipas. Ulkona kakkaaminen on vaikeaa, joutuu puristamaan ja saa pienen papanan aikaan.
Minua huolettaa se, että ruoka maistuu mutta liian vähän tulee ulos.

18.12.11 Ei ole kakannut kahteen päivään. Aamulla soitan varmaan kuudetta kertaa päivystykseen. päivystys on Äänekoskella. Jyväskylästä matkaa noin 40 km. Otan koirat mukaan ja lähden peloissani ajamaan päivystykseen.
Lotta menee suoraan ensin röntgeniin ja sitten ultraan. Röntgenin perusteella ei osaa sanoa mikä vaivaa. Mietitään suolihuuhtelua. Onneksi lääkäri kuitenkin päättää myös ultrata vatsan. Ultrasta lääkäri näkee heti, että kyseessä on märkäkohtu. Itkuhan siinä tulee.. Kamala huoli mun rakkaasta pikkusesta!
Lotta laitetaan heti tippaan. Ensin leikkaus vuorossa on kuitenkin yksi keisarinleikkaus ja maailmaan saadaan monta ihanaa pikkukoiraa. Ollaan Lumin kanssa Lotan vierellä kokoajan. Lotta ei pidä tipasta ollenkaan ja läähättelee ja tärisee kovasti. Leikkauksen ajaksi sain onneksi hyvän ystäväni olemaan mun kanssa. Paniikissa on laannuttelemista ja äiti neuvoo puhelimessa, että ajamaan ei saa suoraan lähteä, ensin pitää rauhoittua!!

Pelottaa aivan sanoinkuvailemattoman paljon, että näen Lotan viimeisen kerran. Puolentoista tunnin kuluttua lääkäristä soitetaan, että leikkaus on meni hyvin ja Lotalla kaikki myös hyvin. Pian saa mennä hakemaan.
Lotta on kamalan näköinen häkissä. Parta on öljyinen ja aivan vinossa. Koira muistuttaa lähinnä täytettyä kissaa... Lotta rääkyy opiaattihuuruista huutoa kun kosketan. Onneksi lääkäri painottaa, että koiraan ei satu!! Lotta on vaan niin sekaisin ja hämillään mitä tapahtuu. Hoitaja neuvoo minua ottamaan Lotan varovasti pois häkistä. Lotta onkin paljon rauhallisempi kun minä olen siinä lähellä.

Julkaisen tän kirjoituksen jo nyt, päivittelen siihen vielä jatkoa. Ajattelen ja toivon, että tästä olisi apua jollekin joka on huolissaan omasta koirastaan ja pelkää kohtutulehdusta!!

p.s. Lotta on elämänsä kunnossa, leikkii kuin nuorempana, tällaista ruokahalua ei ole ollut pariin vuoteen.