Oon tämän viikon pohtinut yhtä asiaa joka ketuttaa, potuttaa ja pännii mua: ikään liittyvät ennakkoluulot. Ensimmäisiä kertoja muistan törmänneeni siihen toimiessani 18-vuotiaana Tupperware konsulenttina. Niin nuorena oli vaikea saada sovituksi uusia kutsuja. Aikuisten naisten päissä pyöri varmaan vain "mitä sinä tiedät ruoanlaitosta". Tosiasia oli se, että olin erittäin innoissani koko esittelijän työstäni, sain lukiolaisena taskurahaa ja oon aina pitänyt ihmisten kohtaamisesta. Lisäksi olin opiskellut läksyni erittäin hyvin ja tiesin kipoista ja kupposista kaiken.
Oon törmännyt huonoon esittelijään, olessani itse kutsuilla vieraana, joka ei osaa kertoa tuotteista kuin "tää on ihan kiva" ja kaikki hinnatkin pitää itse katsoa kuvastosta. Mää olin siis parempi siinä suhteessa. Mutta eihän voi luottaa nuoremman sanaan.
Samanlaiseen syvältä olevaan asenteeseen voi törmätä varmasti kaikilla aloilla. Kasvatustyötä tekevät törmäävät varmasti siihen aloittaessaan työuraansa.
"Kyllä sinäkin sitten ymmärrät kun sinulla on omia lapsia!"
Näihin legendaarisiin sanoihin on varmasti moni erittäin pätevä kasvattaja törmännyt ajattelemattomien vanhempien edessä. Itse olen näiltä sanoilta säästynyt... Toistaiseksi.kokonaan.?! Jee.
Siis tässä kysymys: Miksi kouluttautua alalle kun ei ole pätevä ikänsä perusteella!?
Nuorenihmisen into alalle voi olla hyvin suuri, tiedon- ja oppimisenhalu on suuri, tietous lapsen kasvusta ja kehityksestä sekä vallitsevasta ajatuksesta hyvästä kasvatuksesta voi olla parempi kuin monilla vanhemmilla kasvattajilla, jotka eivät ole päivittänyt tietouttaan aikoihin.
"Näin on aina lapsia kasvatettu"
Väite: Päteviä ja vähemmän päteviä kasvattajia/hoitajia/konsulentteja löytyy sekä nuorista että vanhoista.
Miksi siis ei luottaisi nuorempaan?
Aiheeseen liittyen on hyvä liittää toinen ajatus joka on pyörinyt mun päässä: koska sitä alkaa näyttää aikuiselta, oikeesti aikuiselta? Silleen, että ihmisten mielestä näytät kypsältä aikuiselta ihmiseltä. Myönnetään, että näytän nuoremmalta kuin oon ja ei mun äänenikään ole aikuistumisen puolella. Mun ääni on erikoinen... Lapsellinen. Kahden käden sormet ei riitä laskemaan kuinka monta kertaa oon kuullut puhelin myyjältä "Onko äiti tai isi kotona?"
No ei ole!!!
Mielipiteitä asiasta?
Kivaa viikonloppua!
Hyvä aihe! Tuota olen pohtinut itsekin nuorehkona lastentarhanopettajana. Tuote-esittelytöitä mäkin tein ennen, enkä kärsinyt nuoresta iästä. Ehkä uskottavalta näyttää 40-50 vuotias, mutta tuskin haluaisit vielä olla sen ikäinen, vaikka varmaan hyvä ikä onkin. Olen kerran tavannut 8-vuotiaan, jolla oli niin hyvä auktoriteetti, että jos hän puhui, 15 lasta hiljeni! Uskottavuutta tuo myös itsevarmuus ja koko ajan karttuva kokemus lapsista. Omat lapset ei tee pätevämmäksi. Toki sitten voi rinnastaa omiin kokemuksiin, mutta monesti ne joilla ei ole omia lapsia ovat tosi omistautuneita työlle. Onnea vaativaan ja antoisaan työhön!
VastaaPoistaKiitos kannanotosta!
VastaaPoistaMielestäni ei ole kyse uskottavuuden puutteesta lapsille, vaan aikuisille ja vanhemmille. Mielestäni kuitenkaan "vanhempaa" lapsetonta työntekijää ei kyseenalaisteta. Monelle lapsettomalle (JA "lapselliselle") työ voi olla kaikki kaikessa!